6. periaate: Hyvitys ja rangaistus jälkeenpäin kaikista maan päällä tehdyistä hyvistä ja pahoista teoista
Elämä on melkein kuin pankkitili - mitä talletamme, voimme nostaa, ja jos emme laita mitään tilille, teemme "henkisen tilinylityksen". Joten tämä periaate on hyvin yksinkertainen, vaikka englantilainen sanamuoto onkin jokseenkin vanhanaikainen. *(suomalainen versio on: "mitä kylvämme, sitä niitämme.")
Tämä kuten kaikki muutkin periaatteet tähdentävät sen tärkeyttä, miten elämme elämäämme ja toimimme toisten ihmisten kanssa, kun olemme inkarnoituneina täällä maan päällä. Elämän eläminen toisia auttaen ilman itsekkäitä päämääriä on kuin tallettamista tuolle tilille. Kun tietoisesti loukkaamme tai satutamme toisia, nuo teot ikään kuin ottavat saldoa pois hyvistä tekemisistämme.
Henget kertovat, että ajatukset ovat eläviä asioita, joten meidän on oltava tietoisia sekä teoissamme ja vuorovaikutuksessa, että myös ajatuksissamme niiden takana. Jokainen näkökulma kantautuu henkimaailmaan ja muodostaa seuraavan kappaleen, luvun, kun fyysisesti kuolemme ja henki uudestisyntyy.
Red Cloud, Estelle Robertsin henkiopas, selittää tätä lennokkaasti kirjassa Red Cloud Speaks. Estelle oli transsimeedio ja Red Cloud puhui hänen kauttaan tarjoten neuvoja ja henkistä filosofiaa monen vuoden ajan, kun he työskentelivät yhdessä.
Hän kertoi miehestä, joka oli elänyt elämäänsä melko materialistisesti ja menestynyt taloudellisesti. Hänen tekonsa eivät koskaan omanneet henkistä motivaatiota, vaan draivi, tavoite oli tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista, motivaationa oma itsekäs hyöty.
Hän asui erittäin suuressa kartanossa ja lisäksi hänellä oli palvelijoita, mikä korosti hänen elämäntyyliään.
Kun hän kuoli ja siirtyi henkimaailmaan, hän kohtasi jostain syystä Red Cloudin. Mies oli melko shokissa tässä uudessa ympäristössä, sillä hän ei uskonut moiseen ollessaan inkarnoituneena. Hän kysyi Red Cloudilta, kuka tämä oli ja miksi hän oli täällä. "Minut on nimetty näyttämään sinulle uusi kotisi", opas vastasi. Tulokas ilahtui kuvitellen yhä, että opas on vain yksi palvelija, joka tekee mitä on pyydetty.
He matkasivat yhdessä jonkin aikaa ja lopulta tulivat järkevänkokoiseen kotiin, mikä vaikutti oudolla tavalla tutulta. Mies sanoi Red Cloudille: "Jotenkin muistan tämän paikan, mutta en muista, miten tai milloin. Onko tämä uusi kotini?" Red Cloud vastasi: "Ei, asuit täällä joitakin vuosia sitten taloudenhoitajasi kanssa. Hän sairastui vakavasti, ja sinä erotit hänet palveluksestasi, koska hän ei voinut enää tehdä, mitä pyysit. Sinä et osoittanut hänelle mitään armoa ja jätit hänet kodittomaksi."
Hän on nyt meidän maailmassamme, ja tämä on hänen kotinsa.
He jatkoivat matkaansa. Seuraava talo oli suurempi ja mahtavampi. Innostuneena mies oli varma, että tämä olisi se paikka, missä hän tulisi viettämään ikuisuutensa. Paikka oli eräs toinen koti, missä hän oli asunut maan päällä ollessaan, ja siellä oli mitä kaunein puutarha.
Hän sanoi: "Muistan tämän talon, ostin sen vanhalta herrasmieheltä, jolla ei ollut enää varaa asua siellä. Niinpä tarjosin hänelle naurettavan summan rahaa, ja hän tarttui tarjoukseen. Se oli paras kauppa, mitä olen ikinä tehnyt. Olen niin iloinen, että olen täällä taas."
Red Cloud vei hänet puutarhaan ja siellä oli se herrasmies, joka oli aiemmin omistanut talon. Tämä vain hymyili ja käveli pois.
Tulokas sanoi: "Jätä minut vain tänne ja olen enemmän kuin iloinen." Red Cloud katsoi häntä ja sanoi: "Ymmärsit väärin, tämä ei ole sinun kotisi. Tämä on sen miehen koti, jota huijasit. Meidän täytyy jatkaa matkaa."
Mies alkoi jo olla jokseenkin väsynyt ja ärsyyntynyt Red Cloudiin, mutta opas vain jatkoi matkaa. Tulokkaalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata.
Lopulta he tulivat lahonneeseen vajaan, joka oli seisahtuneen lammen reunalla. Mies sanoi: "Miksi ihmeessä toit minut tänne? Tämä ei ole enää vitsikästä, vaadin, että viet minut kotiini täällä taivaassa!"
Red Cloud katsoi häntä äärimmäisen ystävällisesti ja rakkaudella, ja sanoi: "Tämä on sinun kotisi."
Katsohan, miten hän kohteli heitä, jotka olivat elämässään vähemmän onnekkaampia kuin hän itse ja miten he puolestaan saivat oikeudenmukaisuutta henkimaailmassa. Luonnollista oikeutta.
Miehen elämäntyyli oli luonut tuon kammottavan paikan, mutta hänelle oli myös niistä lähtökohdista tarjottu mahdollisuuksia korjata vääryyksiä, tehdä oikein. Tässä kohdassa sana rangaistus astuu esiin. Miten se ilmentyy, riippuu monista tekijöistä. Emme voi sanoa tarkasti, koska jokainen tapaus on yksilöllinen.
Kertomus osoittaa, että kuolemassa henki säilyttää saman persoonallisuuden, samat näkemykset ja perspektiivin. Ajallaan hän näkee toimintatapansa vääryyden, mutta sitä aikaa ei voida määritellä meidän ymmärryksemme mukaisesti päivissä, viikoissa jne. Tämä riippuu kyvystä vastaanottaa ja hyväksyä se, mitä vaaditaan, jotta muutos voi tapahtua.
Ymmärtääksemme tämän prosessin edes jollain tavalla voimme ehkäpä pohtia, miten omat käsityksemme muuttuvat. Tarkastelkaa asiaa siitä perspektiivistä, ja siten ehkä alamme saada jonkinlaista ymmärrystä.
Monet uskonnot puhuvat taivaasta ja helvetistä. Spiritualismissa opetamme, että henkisessä kehityksessä ja kasvussa on monia tasoja ja kehitysvaiheita. Tasojen sisällä on tasoja, kuten kaupungeissa on lähiöitä.
Aina on olemassa Korkeampi minä -olemuksia, jotka ovat odottamassa auttaakseen niitä sieluja, jotka ovat ilman fyysistä kehoa, ottamaan askelia kehityksessään. Tämä tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun sielu on valmis tekemään niin. Ketään ei pakoteta vastoin tahtoaan.
Kun otetaan yksi askel kerrallaan, hitaasti ja varmasti, tehdyt erehdykset ja virheet putoavat pois kuin syksyiset lehdet puusta. Samalla tavalla, kuten puussakin, lehtien putoamisen jälkeen silmuja alkaa ilmaantua versoten uutta elämää ja kasvua.
Jokainen on yksilö, ja matkamme täällä maan päällä ei olisi täydellinen, ellei meillä olisi näitä elämän haasteita yllyttämässä henkisiin päämääriimme. Monesta näkökulmasta katsottuna heille, jotka ovat henkisesti tietoisia, tämä on vaikeampaa, sillä emme voi vedota tietämättömyyteen, kun "palaamme kotiin".
Tämä periaate todella tähdentää sitä, että elämän laatu ajatusten ja tekojen myötä on tärkeintä sielun kehitykselle. Olen varma, että jos teemme virheitä, meille annetaan myös täällä ollessamme mahdollisuuksia korjata ne. Näin tehdessämme pankkitili, josta aluksi puhuin, hyvittyy virhesaldon pienentyessä. Jos emme korjaa tekojamme, se onkin sitten jo toinen juttu.
Teksti Spiritualistipappi Matthew Smith
www.matthewinspires.co.uk
Käännös Leila Anipuro
* kääntäjän lisäys
Suomalaisessa spiritualistisessa liikkeessä tekstissä käsitelty periaate on muotoiltu: Minkä kylvämme tässä maailmassa, saamme niittää seuraavassa.
7. periaate: Ikuinen kehitys on avoin jokaiselle ihmissielulle
SNU:n (Spiritualists´ National Union) filosofia nojaa seitsemään periaatteeseen, joista olen kirjoittanut lehdessänne. Kaikki periaatteet muistuttavat meitä siitä, että spiritualistisen uskonnon, tieteen ja filosofian ytimessä on luova voima, jota jotkut kutsuvat Jumalaksi ja jotkut muilla nimillä.
Hyvä lukija, kirjoittaessani olen tietoinen, ettet ehkä ole lukenut aiempia artikkeleitani periaatteista, joten mainittakoon ne vielä uudelleen:
Jumalan Isyys
Ihmisten veljeys
Henkien yhteys ja enkelilähettiläät
Ihmissielun jatkuva olemassaolo
Henkilökohtainen vastuu
Hyvitys ja rangaistus seuraavat maan päällä tehtyjä hyviä ja pahoja tekoja
Ikuinen kehitys on avoin jokaiselle ihmissielulle.
(Periaatteiden suomennos Spiritualistinen filosofia -kirjan mukaan.)
Luova voima ei tuomitse eikä pidä itseään muita ihmisten valitsemia uskonnollisia totuuksia parempana. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala antaa anteeksi minkäänlaista irrationaalista käytöstä, joka aiheuttaa toiselle harmia. Olemme kaikki sieluja - huolimatta ihomme väristä tai siitä, millainen uskonkäsitys meillä on. Jumalan rakkaus on meidän fyysisen rajoittuneen näkemyksemme ulkopuolella. Tuo rakkaus antaa sielulle mahdollisuuden pelastaa itsensä niin tässä elämässä kuin myös henkimaailmassa edellyttäen, että hyväksymme aiheutetut vääryydet ja meillä on rehellinen halu edetä henkisessä kehityksessämme.
Kukaan ei pysty edistymään ennen kuin hyväksyy henkilökohtaisen vastuun, joka on istutettu jokaiseen sieluun. Jos Jumala olisi paikalla vapauttamassa meidät synneistä, niin mikä olisi elämän tarkoitus? Hyväksymällä vastuunsa yksilö on tietoinen ei vain teoissaan vaan myös ajatuksissaan.
Tarkastelkaamme seuraavaa lausetta: "Ikuinen edistyminen ON AVOIN jokaiselle sielulle". Sanat "OLLA AVOIN" viittaa mahdollisuuteen. Se on jokaisen oma valinta - vastakohtana vaatimukselle. Fyysisessä elämässä meitä ohjaa omatunto. Miksi olisi samoin kehon kuollessa ja sielun siirtyessä henkitasolle? Mennyt on mennyttä, eikä kukaan voi tulla uusintavierailulle, miten se sitten tulkitaankaan. Voimme kuitenkin oppia tekemistämme virheistä ja vääristä valinnoista, jos olemme siihen valmiita. Se on kehitystä. Tämä aspekti on avoin kaikille ihmisille. Elämän valinnat ovat aina henkilökohtaisia.
Spiritualismin opetukset ovat hyvin selkeitä. Pelastamme itse itsemme. Kristillinen kirkko opettaa, että Jeesus Kristus lunastaa meidät vapaaksi synneistämme astuessamme henkimaailmaan, mutta se ei ole totta. Mistä sen tiedämme? Syystä, että lukemattomat henkimaailmaan aikojen kuluessa siirtyneet sielut ovat tämän heidän totuutensa meille kertoneet ja vahvistaneet sen paikkansapitävyyden. Siihen miten edistyminen ilmenee, ei voida vastata lyhyesti. Jokainen tilanne on ainutkertainen ja virheen korjaaminen merkitsee edistymistä.
Elämä on, kuten olen maininnut aiemmin, melkein kuin pankki. Kaikki, jotka ovat todella motivoituneet ja levittävät spiritualistista totuutta ystävällisyydellä ja epäitsekkyydellä, saavat kuin korkoa tilille. Tämä avaa tietä ikuiseen etenemiseen. Kuitenkin kaikki, mikä tehdään toista vastaan vahingoittamistarkoituksessa, on kehityksen esteenä. Silloin tili menee punaisella.
Joskus, etenkin alkuvaiheessa, edistymistä voi olla vaikea hyväksyä. On helpompi pysyä tutuissa ja turvallisissa ympyröissä. Olen varma, että omassa elämässäsi olet törmännyt samankaltaisiin kokemuksiin.
Emme voi laittaa aikarajaa millekään henkisen kehityksen aspektille. Fyysisessä maailmassa aika hallitsee olemassaoloa - sen täytyy johtuen maapallon elämän rakenteesta ja luonteesta. Tästä syystä monien on niin vaikea käsittää ajatonta elämänpiiriä. Tämä tuo mieleeni usein esitetyn kysymyksen: "Jos läheisemme henkimaailmassa edistyvät kehityksessään, tulenko tapaamaan heidät, kun itse menen sinne?" Vastaus on yksinkertainen; siellä, missä on rakkautta, ei aika eikä paikka voi olla erottamassa.
Meidän ei pidä ajatella edistymistä siirtymisenä eri tasolle. Kyse on ennen kaikkea mentaalisesta sielun asenteesta sekä olemassaolon syventymisestä. Syvempi ymmärrys ei tee kenestäkään muita ylivertaisempaa vain valaistuneemman. Tuo kokemus voidaan jakaa niiden kanssa, jotka myös haluavat oppia. Silloin koemme, että yksilön edistyminen on toisille kannustin.
Luontoa tarkastellessamme voimme nähdä edistysaskeleita hyvinkin selvästi. Arthur Findlay Collegessa on kuuluisa tulppaanipuu, jonka mitä mahtavin elämänvoima on saanut kasvaa tilalla satoja vuosia. Sen elämä on saanut alkunsa siemenestä, sitten nuori taimi on kehittynyt nykyiseen komeuteensa. Puu on kestänyt myrskyjä ja kaikkea, mitä luonto on sille tarjonnut, ja yhä edelleen sen kauniit kukat ilahduttavat meitä. Ajansaatossa sekä kukat että puu tulevat yhä vain värikkäämmiksi ja suuremmiksi. Niin on myös oman edistymisesi kanssa. Linnut, hyönteiset ja muut eläimet kuuluvat nekin osana edistykseen ja kaikki liittyy kaikkeen. Ne kaikki ovat erillisiä elämänvoimia ja kuitenkin osa elämän universaalia ilmentymää. Puu levittäytyy kuin suuri käsi, oksat sormien tavoin syleillen luonnon voimaa. Kokemukset vuodenajoista - keväästä, kesästä, syksystä ja talvesta - rikastuttavat sen kehitystä, jota ei aina voi nähdä fyysisin silmin. Sama koskee henkistä kehittymistä, sen saa vain kokemalla - ei odottamalla.
Samoin on omankin kehityksesi laita, tarkastele asennettasi ja oman elämäsi kaavaa. Jos jokin tuntuu väärältä, pohdiskele asiaa ja pyri korjaamaan epäharmonia. Muista, ettei tätä aspektia voi ostaa eikä sillä voi käydä kauppaa millään keinoin. Kehitys ansaitaan ainoastaan yritysten ja pyrkimysten kautta.
Älä tuhlaa aikaasi tuomitsemalla toisia; olet oma tuomarisi ja jurysi. Jumala ei ole antanut meille elämäntehtäväksi auttaa muita ymmärtämään kohtaloansa, vaan jokaisen tulee keskittyä omaan kehitykseensä. Kullakin on oma polkunsa kuljettavanaan. Epäitsekkäät teot ja tietoisuus omista ajatuksista ja toimista avaavat portin ikuiseen kehitykseen. Olemme tasa-arvoisia, kaikki elämä on henkeä, ja kehitys on mahdollista jokaiselle, jonka mieli on avoin oppimaan ja joka on rehellinen itseään kohtaan.
Teksti Spiritualistipappi Matthew Smith, Arthur Findlay Collegen kurssijärjestäjä ja opettaja
Kääntäjät Riitta Lehtiniemi ja Virve Nygrén